OSA 3 - PERINTÖ, JONKA LULU JÄTTI
 


Näyttää siltä, että Kalvakan perheen suru alkaa pikkuhiljaa hellittää. Pentti näkee vaimonsa maalaamassa taulua ja kysyy: "Mitäs aiot rakas maalailla?" Venla vastaa mumisten: "Taulua, harjoittelen lähinnä." Näköjään Venla on jo unohtanut Johannankin...


Samaan aikaa Janina tulee kysymään: "Isi, isi! Lukisitko minulle sadun siitä nallekarhusta?" Pentti vastaa: "Olkoon menneeksi sitten."


Pentti alkaa lukea: "Olipa kerran nallekarhu nimeltä Teemu, hänen hunaja-
varastonsa olivat tyhjät, joten Teemu-nalle lähti etsimään hunajaa..."


Kaarlo on taas sängyn päällä ja ajatukset eivät luista, hän vain miettii Lulua.
Kohta on kulunut kolme kuukautta Lulun kuolemasta. Sitten puhelin soi...


Kaarlo menee vastaamaan, hän vastaa: "Haloo? Kuka siellä on?" Soittajana
on notaari joka kysyy: "Oletteko Kaarlo Kalvakka?" Kaarlo sanoo: "Olenhan minä, mitä asiaa teillä on?"


Notaari kertoo: "Puolisonne Lulu on muistanut teitä testamentissaan, häneltä
jäi jälkeensä kaunis huvila joka sijaitsee Siniperässä. Tunnetteko sen paikan?" Kaarlo sanoo: "Tottahan toki tunnen, mutta en tiennyt että hänellä on huvila." Notaari kertoo: "Huvila on iso, siihen kuuluun upea puutarha ja lampikin, jossa voi kalastaa, sekä tietysti uima-allaskin on, näytän lisää kun pääsette paikan päälle."


Kaarlo juttelee pitkään: "Tuo vaikuttaa niin upealta, että taidamme muuttaa sinne!" Notaari vastaa: "Tulen sinne paikan päälle näyttämään paikkoja, koska pääsette tulemaan sinne?" Kaarlo vastaa: "Vaikka heti." Notaari sanoo: "Mainiota, olen paikan päällä sitten huomenna. Ai niin mutta osoite, se on Puistokuja 2b, Siniperä. Talosta ette voi erehtyä, se on seudun ainut hirsihuvila." Kaarlo vastaa: "Selväksi tuli, tapaamisiin."


Sitten Kalvakan talon ylle laskeutuu yön pimeys...


Kaarlo taas saavuttaa elämänsä virstanpylvään, hän täyttää pyöreät 70-vuotta.


Venla maalaa yhä, hän katselee tuherrustaan ja miettii: "Jaa-a, eipä ole
tämä teos kovin häävi..."


Kaarlo alkaa kertoa pojalleen Pentille perinnöstä: "Aivan, iso huvila Siniperässä, mitäs sanot?" Pentti aprikoi: "Iso huvila? Oliko Lululla huvila omistuksissaan, mutta eihän hän siitä edes kertonut ikinä."


Kaarlolla on heti muuttopuuhat mielessään: "Sinun lihasvoimillasi saadaan
se raskas biljardipöytä alakerran kellaritiloista ylös." Pentti vastasi: "Niin kai
sitten, mutta haluaisin vaimoni Venlan ja Janinan mukaamme." Kaarlo vastaa:
"Tottahan toki me heidät otamme."


Tällä välin Janina harjoittelee puhumista: "Ei, en minä ole tehnyt sellaista;
pois se minusta..."


Pentti taas alkaa silmäillä nyt kirjahyllyn kirjoja: "Lapsenkasvatusopas... Entäs sitten Elinikäinen Onni? Ei käy se... Mutta hei, tämä Paloturvaopas onkin vasta kiinnostava kirja!"


Venla sai lopulta maalauksensa valmiiksi, hän tuumailee: "Eipä ole häävi teos,
mutta kaipa saan sen kaupaksi 5 simoleonilla." Ja Venla oli oikeassa, 5 § siitä tulikin.


Silloin puhelin soi vimmatusti...


Venla vastaa puhelimeen, siellä on lehtimyyjä joka sanoo: "Iltaa, haluatteko
tilata lehden, jossa kerrotaan luonnosta? Nyt erikoistarjouksena olisi tilaajalahjana luontokalenteri." Venla sanoo: "Ei kiitos, pitäkää lehtenne!" Ja sulkee luurin.


Venla menee ulos haravoimaan pimeässä lehtiä, hän haluaa muuta ajateltavaa.


Kai hetken mielijohteesta Venla alkaa heitellä puunlehtiä ympäriinsä ja
sanoo: "Ai että syksy on ihanaa aikaa." Sitten hän muistaa Lulun.


Venla sanoo Lulun haudalla: "Olen pahoillani tästä, toivottavasti
olet jossain kauniissa paikassa."


Sisällä miesväki on lukemassa kirjaa, kuten näkyy kuvastakin, on Pentti juuri
opiskellut miten toimitaan tulipalon syttyessä.


Kaarlo kehuu poikaansa: "Olen ylpeä sinusta, opit juuri tärkeän asian mistä
takuulla on hyötyä sinulle ja meille."


Janina taas tässä on ottanut kainaloonsa kirjan jota aikoo lukea, kun olohuoneesta kuuluu väittelyä...


Pentti on kutsunut Venlan ja Kaarlon olohuoneeseen palaveriin, hän selostaa: "Pienet huonekalut kyllä saamme vietyä, mutta isot on jätettävä tänne, koska automme perään ei mahdu niin paljoa!"


Kaarlo sanoo selkäänsä raapien: "Haluan sen biljardipöydän sinne." Samalla
hän valittelee selkäkipuaan: "Ei hitto, selkäni on ihan hellänä sen biljardipöydän tuomisesta yläkertaan."


Venla kysyy silti: "Muutammeko me sinne pysyvästi?" Kaarlo vastaa: "Kyllä, me kaikki menemme sinne. Sinä, Pentti ja se Janina." Pentti kuuntelee taustalla pää vinossa puheita.


Janina saapuu huoneeseen, hän kysyy Pentiltä: "Isi, muutammeko me jonnekin?" Pentti vastaa sohvalta: "Kyllä vain, Siniperään. Se on ihana lähiö mantereella, kai tulet sinne? Siellä on sinullekin enempi leikkipaikkoja kuin täällä." Janina on ilosta sanaton. Sen jälkeen aletaan pakata huonekaluja auton lavalle.


Koittaa hyvästelyn aika, kaikki ovat haudalla ja Pentti itkien sanoo: "Hei sitten äitini, kaipa me näemme joskus." Kaarlo ja Venla hyvästelevät myös Lulun. Janina kysyy Kaarlolta: "Isoisä, oliko Lulu minun isoäitini?" Kaarlo sanoo: "Kyllä hän oli:" Sen jälkeen alkaakin muuttopuuhat ja jatkoahan seuraa vielä...