OSA 4 - HUVILA SINIPERÄSSÄ

 


"Tässä sitä nyt ollaan." Totesi Pentti Janinalle. Kaarlo katseli hiljaisena eteensä.


Janina sanoo: "Katso isi, naapureillamme on oikea helikopterikin, taitavat olla
rikasta porukkaa ja mikä talokin niillä on." Pentti sanoo: "Meidän talomme on
tässä vieressä varmaankin."


Samaan aikaan paikalle saapuu tyylikkääseen pukuun pukeutunut mies, hän esittäytyy: "Iltaa, olen Keijo Pykäläinen ja olen ammatiltani notaari. Osanottoni suruun, mutta toivoakseni suruanne lievittää tämä perintö jonka te, Kaarlo Kalvakka peritte poikanne Pentti Kalvakan kanssa." Samaan aikaan Janina kysyy Pentiltä: "Isi, tuohon tönöönkö me muutamme?" Pentti vastaa: "Kyllä, juuri tuonne."


Sitten se notaari tulee jututtamaan Penttiä: "Iltaa, te olette kai Pentti Kalvakka?" Pentti nyökkää myöntävästi. "Teidän talonne on tuolla vasemmanpuoleisella tontilla, tulkaa niin esittelen teille talon sisältäpäin. Muuten, missä vaimonne on?" Pentti vastaa: "Venla on iltavuorossa, hän pääsee vasta siinä kymmenen tienoilla töistä."


Notaari kertoo: "Kuten näkyy, tontti on ihana ja siinä on kalalampi, jossa voitte kalastaa jos mieli tekee." Janina kysyy isoisältään: "Isoisä, omistiko isoäiti näin hienon talon?" Kaarlo sanoo: "Kyllä vain Janina, tämän hän omisti."


"Tämä tässä on sitten pirtti täällä on takkakin." Esitteli Pykäläinen. Pentti silmäili pirttiä, Kaarlo taasen ajatteli päässään: "Tämmöiseen mörskäänkö me muutamme?" Janinalla taas oli ihan eri suunnitelmat. (Hukkasin takkakuvan jonnekin joten sitä ei näy kuvassa.)


Kaarlon poistuttua notaari kysyi Pentiltä: "Kuulkaa, vaivaako häntä jokin
asia? Hän on hieman kuin haluaisi olla syrjässä muilta ihmisiltä" Pentti sanoo: "Ollut jo siitä asti, kun Lulu nukkui pois." Samaan aikaan Janina alkoi peuhata sohvalla. Notaari nyökkää ymmärtäneensä jutun ja menee keittiöön.


Kaarlo oli keittiössä, hän oli kuin myrkyn niellyt nähtyään puuhellan keittiön vaatimattomine sisutuksineen kun notaari ilmestyi paikalle, notaari sanoo: "Onko jokin ongelma?"


Kaarlo kääntyy ja sanoo: "Öh, joo on, etsiskelen WC:tä." Notaari vastaa:
"WC on heti kun tullaan ulko-ovesta, niin eteisen rappuja vastapäätä oleva
vihreäksi maalattu ovi, et voi erehtyä."


Kuinkas ollakaan, Pentti on myös menossa vessaan pesemään käsiään, mutta Kaarlo on juuri silloin vessassa ja ärähtää: "Jos ovi on kiinni, se tarkoittaa että täällä on joku!" Pentti poistuu vähin äänin.


Esittelykierros jatkuu: "Täällä on sitten yläkerta, tulkaa perässä vain." Pentti
tulee rappuset ylös hieman nolona äskeisestä tapahtumasta.


"Kuten näette, täällä on palohälytinkin ja oikein vanhan ajan takkakin,
sitten täällä on kirjahyllyjä ja ikkunat ovat täälläkin alkuperäisessä asussaan." Janina katselee ympärilleen hämmästyneenä. Kaarlo on taas kiukkuisen näköinen.


Tämä tässä on vierashuone, katselkaa rauhassa ympärillenne. Nyt on Janinan vuoro olla kiukkuinen, kun hän ajattelee: "En kai minä tähän huoneeseen jää asumaan?" Pentti katselee mustanpuhuvia hirsirakenteita, mutta jokin kumma miellyttää Kaarloa nyt ilmeestä päätellen.


Sama tilanne, mutta takaapäin kuvattuna, jotta lukijalle selkiäisi, millaisesta
huoneesta on kyse.


"Tämä tässä on makuuhuone, hieman pieni tosin on, mutta kyllä tänne
mahtuu aviopari hyvin asumaan." Kertoo notaari.


Pentti alkaa raapia niskaansa sanoen: "Ei kai täällä ole vain tuholaisia
tai homesieniä?" Notaari sanoo: "Ei ole, talo on tarkastettu niiden varalta."
Pentti sanoo: "Mainiota, en näet siedä torakoita."


Samaan aikaan Janina menee katselemaan maisemia tulevan huoneensa
ikkunasta. Hän jupisee itsekseen: "Tuo pahuksen talon peittää maiseman."


Sitten Janina näkee outoja kuplia ikkunassa ja samalla hän huomaa alhaalla
maassa oudon miehen ja alkaa kirkua.


Pentti juoksee katsomaan mitä Janina kirkuu. Janina selittää pelästyneenä:
"Näin sellaisen kalpean miehen joka tuijotti minua kohti ja viittoili minulle. Se oli tuolla alhaalla, maassa." Pentti ei usko Janinaa vaan katsoo eikä näe ketään. Sitten hän sanoo ankarasti: "Eihän siellä ketään ole! Mielikuvituksesi vai laukkaa." Janina sanoo: "Mutta minä näin sellaisen miehen!" Pentti vastaa: "Ei siellä Janina mitään ole." Sen sanottuaan hän lähtee.


Sitten on puutarhan vuoro, notaari kertoo: "Tässä on se kalalampi, kivillä katettu reuna, kuten näkyy, tässä saa kalastaa vapaasti kunhan ette kalastele öiseen aikaan." Pentti kysyy: "Miksei yöllä saa kalastaa?" Notaari Pykäläinen vastaa: "Katsokaas, siihen hukkui noin viisi vuotta sitten sen tytön..." Pentti kysyy: "Janinako?" Notaari jatkaa: "Niin, sen Janinan näköinen tyttö, tarina kertoo että hän kalasti yöllä lammesta ja oli aamulla poissa." Nyt jopa Kaarlo kysyy: "Poissa? Miten niin poissa?" Pykäläinen kertoo: "Siinäpä se, lammen rannalta löytyi vain kasa tuhkaa ja tytön
onkivapa, mutta parempi olisi, että antaa vainajien levätä rauhassa."


"Sitten lopuksi autotalli, kuten näette, niin tilaa on vaikka askarteluun. Koska
muuten huonekalunne saapuvat?" Kaarlo sanoo: "En osaa sanoa, varmaan
vasta huomenna, eivät tee yötöitä." Pykäläinen sanoo: "Vai niin, mutta tässä taisi ollakin kaikki. Uima-allas on tuolla tontin perällä ja siinä voi uida vapaasti."


Kaarlo kysyy: "Muuten, mikä mahtaa olla numeronne jos tarvitsee soittaa?"
Pykäläinen antaa käyntikorttinsa ja sanoo: "Tuossa, minun on nyt mentävä."
Kaarlo katsoo korttia, siinä on numero 555-3216700.


Kaarlo ihmettelee: "Mihin niin kova kiirus on?" Pykäläinen vastaa: "No katsokaas kun minun on osallistuttava palaveriin. Katsokaas kun työni on tämmöistä." Kaarlo sanoo: "Hyvä on sitten, emmeköhän me pärjäile."


Pykäläisen mentyä Kaarlo ja Pentti menevät uimaan. Pentti hyppää heti
altaaseen, Kaarlo taas hieman arastelee ponnahduslaudalla. Seuraava jakso
kertookin Kalvakan perheen muuttourakasta ja asumisesta hirsitalossa.